perjantai 8. tammikuuta 2016

Minun joululahjani

Hyvää uutta vuotta teille kaikille! Joulu suhahti mainiosti ohi sukulaisten keskellä ja kotona öllötellen. Kuvamuistot onnistuin harmittavasti tuhomaan kameraa räpeltämällä ja poispyyhkiytyivät niin kuvat kuusesta ja kattauksista, mutta myös poikien reippaat laulut joulupukille, nyyh...

Meillä ei anneta aikuisille joululahjoja, mutta siskoni oli sääntöjenvastaisesti ostanut minulle pienen paketin. Eivätkö olekin kauniit tulitikut? Kyseessä on kultakoristeinen Vitran tulitikkurasia, jota en kyllä heitä pois vaikka tikut sisältä loppuisivatkin. 



Ruokapöytää koristaa vielä kynttiläkokoelma, en vielä raaski niistä luopua.



Näinä pakkaspäivinä on saanut ihailla upeaa talviaurinkoa, joka on loistanut taivaanrannassa punaisena useampana päivänä. 


Vaikka aurinko jo paistaakin, on silti vielä melko pimeää. Ulkoistuksissa saa siis vielä valaista "pimeysvalot" jonkin aikaa. Ja illalla sytytetään vielä kynttilät.



Tästä se arki ja uusi vuosi lähtee. Tänään olen vielä lomalla, mutta maanantaina alkavat työt.
Huomenna meillä onkin jälleen blogitapaaminen ja pääsen ihastelemaan modernia mustavalkoista kotia. Ja ehkä uskaltaudun hiihtoladullekin, sillä pakkasta näyttää olevan "enää" 14 astetta.

Mukavaa viikonloppua!

t hanna

3 kommenttia:

  1. Olipa mukava nähdä pitkästä aikaa.
    Oi mie haluaisin kans valkoisen keittiönpöydän. Vaikka mitäpä mie en nyt haluaisi, kysyn vaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin:). Niin ikuiset sisustajat haaveilevat aina jostain:)

      Poista
  2. Joskus on mahdollista palauttaa kuvat vaikka ne olisi poistettu muistikortilta. Kuvista jää kuulemma joku 'magneettijälki' talteen. Ei aina onnistu, joskus saattaa pelastua osa ja joskus jopa kaikki.

    VastaaPoista

Kiva kommentti lämmittää mieltä!