Leivänpaahdin laatikossa

Jos minulta kysyttäisiin mitä ottaisin autiolle saarelle vastaisin: "leivänpaahtimen". Niin ja villasukat. Ei mennä nyt yksityiskohtiin siitä, että autiolla saarella tuskin on sähköä eikä välttämättä edes kylmä. Mutta totta on, että leivänpaahdin on minulle joka päiväinen laite, jota ilman en syö leipää. Paitsi näkkäriä ja sitäkin olen teininä yrittänyt paahtaa. Huonolla menestyksellä, älä kokeile. Paahtamisen kulttuuri on periytynyt ja muutkin perheenjäsenemme paahtavat innokkaasti leipänsä.

Keittiösuunnittelumme yksi tärkeä lähtökohta oli siis mihin sijoittaa leivänpaahdin niin, että sitä on kätevä käyttää. Ja keksin, että piilotamme sen laatikkoon. Ja kun sähkömies vielä antoi luvan, sain miehenkin vakuutettua idean loistokkuudesta. Sähköammattilaisen mielestä laatikko on turvallinen, leivänpaahdin ei kuumu kovin tuliseksi ja se sammuu itsestään. Ja tietysti laatikko on paahtamisen aikana auki, mutta jos se vahingossa painuisi kiinni, ei vahinkoa syntyisi.



Samassa laatikossa pidetään myös leivät, joten laatikko auki, leipä paahtimeen ja kuuma leipä saarekkeen päälle voiteluun. Ja parasta tässä on, että leivänmuruset jäävät laatikon sisään, josta ne on helppo imuroida puhtaaksi.

Alla olevassa kuvassa vasemman puoleinen ylälaatikko kätkee paahtimen.

Arjen pieniä iloja, paahdettu leipä, johon voi mukavasti sulaa:).

t hanna