lauantai 27. helmikuuta 2016

Julisteilla piristystä

Sain piristysruisketta kotiimme kun pääsin valitsemaan uusia julisteita ihanan julistekaupan Desenion valikoimista. Pienistä asioista tulee hyvä mieli, olen niin iloinen näistä uusista näkymistä:).

Pojat valitsivat lasten valikoimista itselleen vanhan intiaanin kuvan ja tämä on huippu! Nyt se lepäilee pikkuveljen huoneen seinää vasten, katsotaan mihin se lopulta päätyy. Ja huomaatko muuten uudet raidat seinässä? Olen piirtänyt ne on tussilla, mutta siitä joku toinen kerta.


Halusin ehdottomasti kartan ja ehdottomasti Tukholman kartan. Tukholmaan liittyy ihania muistoja niin lapsuudesta kuin vaihto-oppilasvuodesta. Se on minun suosikkikaupunkini! Nyt ihailen karttaa ruokailutilassa ja sen parina on utuinen harmaansävyinen maisemajuliste.


Ja alakerran vessan tasolle nostin lehtijulisteen.


Kiitos Desenio, nämä ovat ihania! Nyt hiihtämään ja nauttimaan Auran majan huikeista munkeista.

t hanna

lauantai 20. helmikuuta 2016

Kolmen kattauksen juhlat

Nyt on kuusivuotiasta juhlittu kolmen kattauksen verran. Ensimmäisellä kakkukierroksella riemuitsivat kaverit, sitten isovanhemmat ja sukulaiset ja viimeisillä perhetuttavat.

Sankarin toiveissa ollut kermakakku sai koristeekseen karkit, Jonnan ehdottamaa viiriä en ehtinyt askarella... Mutta seuraaviin synttäreihin teen kyllä sellaisen.



Oli meillä muutakin tarjolla kuin vain kakkua:). Pätkismasariinit ovat omia herkkujani, joita on aina välillä pakko saada. Niiden lisäksi tein nutellakakkua. Ensimmäistä kertaa tein cocktailtikkuherkkuja, jotka maistuivatkin lapsille.




Nyt nautitaan kivoista lahjoista ja levähdetään:).

t hanna

lauantai 13. helmikuuta 2016

Leivänpaahdin laatikossa

Jos minulta kysyttäisiin mitä ottaisin autiolle saarelle vastaisin: "leivänpaahtimen". Niin ja villasukat. Ei mennä nyt yksityiskohtiin siitä, että autiolla saarella tuskin on sähköä eikä välttämättä edes kylmä. Mutta totta on, että leivänpaahdin on minulle joka päiväinen laite, jota ilman en syö leipää. Paitsi näkkäriä ja sitäkin olen teininä yrittänyt paahtaa. Huonolla menestyksellä, älä kokeile. Paahtamisen kulttuuri on periytynyt ja muutkin perheenjäsenemme paahtavat innokkaasti leipänsä.


Keittiösuunnittelumme yksi tärkeä lähtökohta oli siis mihin sijoittaa leivänpaahdin niin, että sitä on kätevä käyttää. Ja keksin, että piilotamme sen laatikkoon. Ja kun sähkömies vielä antoi luvan, sain miehenkin vakuutettua idean loistokkuudesta. Sähköammattilaisen mielestä laatikko on turvallinen, leivänpaahdin ei kuumu kovin tuliseksi ja se sammuu itsestään. Ja tietysti laatikko on paahtamisen aikana auki, mutta jos se vahingossa painuisi kiinni, ei vahinkoa syntyisi.



Samassa laatikossa pidetään myös leivät, joten laatikko auki, leipä paahtimeen ja kuuma leipä saarekkeen päälle voiteluun. Ja parasta tässä on, että leivänmuruset jäävät laatikon sisään, josta ne on helppo imuroida puhtaaksi.

Alla olevassa kuvassa vasemman puoleinen ylälaatikko kätkee paahtimen.




Arjen pieniä iloja, paahdettu leipä, johon voi mukavasti sulaa:).

t hanna

tiistai 9. helmikuuta 2016

"Ei tekstiviestiä"

Vaan oikeat kutsukortit, vaati pikkuveli kun mietimme synttärikutsujen lähettämistä.Ja koska arkarteleminen ei ole mitään lempipuuhaa, piti korttien olla yksinkertaisia ja valmistua sukkelaan. Eli pikkuveli töpötteli 6-leimasimella kuvioita valkoiselle korttipohjalle. Sopii hyvin teemattomiin kesteihin:).




Pojat ovat saaneet aina toivoa millaisen synttärikakun haluavat ja usein olen taiteillut marsipaanimassasta milloin minkälaisen ajankohtaisen figuurikakun. Tällä kertaa tämä ei-enää-niin-pieni pikkuveli ilmoitti, että se on sitten kermakakku minun synttäreilläni. Ja siitä pidetään kiinni. Mutta osaatko antaa vinkkejä millä sen kerman koristelisi ja miten siihen saisi jotain lapsenomaista juttua? Ja mitään teemaa ei siis ole näissä juhlissa:).

t hanna

perjantai 5. helmikuuta 2016

Lököttelyä

Ihana perjantai! Valon myötä olen pikkuhiljaa kasannut tuikkukuppeja ja kynttilänjalkoja laatikoihin. Iittalan Kastehelmet jäivät vielä sohvapöydälle kukkamaljakoiksi.






Tänään pääsen vihdoin katsomaan odotetun Taivaslaulun teatteriin. Kirja sykähdytti, ja jännityksellä odotan miltä kertomus näyttää katsottuna.

Nautitaan viikonlopusta:)!

t hanna

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Romuja ja aarteita

Niitähän lasten huoneissa piisaa. Osa on minun mielestäni täyttä roskaa, kuten katkenneet kuminauhat, haljenut pilli tai toimimaton kauko-ohjattava auto. Mutta lasten mielestä tärkeitä. Ja niin kai se pitääkin olla. Välillä vain kiristää ja kuristaa kun näitä romuaarteita pilkottaa sohvatyynyn alta tai niillä on vuorattu koko leikkihuoneen lattia...

No, tänään saatiin joku lelulaatikko, tai tässä tapauksessa pussi, ojennukseen ja rikkinäiset miekat sain jopa heittää roskiin. Tämä House Doctorin kangaspussi oli joulukuusen ruukun suojana ja nyt siis lelupussina. Tykkään kun tavaroita voi käyttää monessa eri tarkoituksessa:).



Siivous johtaa toiseen, kuten varmasti tiedätte. Tässä tapauksessa järjestimme isoveljen huoneen kalustuksen uudestaan, mutta katsotaan miten se toimii. Tärkeintä on tietysti, että se on isoveljen mieleen ja että siellä on edelleen hyvästi tilaa leikeille.

Kuulostaako tutulta tämä romu ja aarre -tarina? Miten teillä selvitään siitä?

t hanna