lauantai 13. helmikuuta 2016

Leivänpaahdin laatikossa

Jos minulta kysyttäisiin mitä ottaisin autiolle saarelle vastaisin: "leivänpaahtimen". Niin ja villasukat. Ei mennä nyt yksityiskohtiin siitä, että autiolla saarella tuskin on sähköä eikä välttämättä edes kylmä. Mutta totta on, että leivänpaahdin on minulle joka päiväinen laite, jota ilman en syö leipää. Paitsi näkkäriä ja sitäkin olen teininä yrittänyt paahtaa. Huonolla menestyksellä, älä kokeile. Paahtamisen kulttuuri on periytynyt ja muutkin perheenjäsenemme paahtavat innokkaasti leipänsä.


Keittiösuunnittelumme yksi tärkeä lähtökohta oli siis mihin sijoittaa leivänpaahdin niin, että sitä on kätevä käyttää. Ja keksin, että piilotamme sen laatikkoon. Ja kun sähkömies vielä antoi luvan, sain miehenkin vakuutettua idean loistokkuudesta. Sähköammattilaisen mielestä laatikko on turvallinen, leivänpaahdin ei kuumu kovin tuliseksi ja se sammuu itsestään. Ja tietysti laatikko on paahtamisen aikana auki, mutta jos se vahingossa painuisi kiinni, ei vahinkoa syntyisi.



Samassa laatikossa pidetään myös leivät, joten laatikko auki, leipä paahtimeen ja kuuma leipä saarekkeen päälle voiteluun. Ja parasta tässä on, että leivänmuruset jäävät laatikon sisään, josta ne on helppo imuroida puhtaaksi.

Alla olevassa kuvassa vasemman puoleinen ylälaatikko kätkee paahtimen.




Arjen pieniä iloja, paahdettu leipä, johon voi mukavasti sulaa:).

t hanna

tiistai 9. helmikuuta 2016

"Ei tekstiviestiä"

Vaan oikeat kutsukortit, vaati pikkuveli kun mietimme synttärikutsujen lähettämistä.Ja koska arkarteleminen ei ole mitään lempipuuhaa, piti korttien olla yksinkertaisia ja valmistua sukkelaan. Eli pikkuveli töpötteli 6-leimasimella kuvioita valkoiselle korttipohjalle. Sopii hyvin teemattomiin kesteihin:).




Pojat ovat saaneet aina toivoa millaisen synttärikakun haluavat ja usein olen taiteillut marsipaanimassasta milloin minkälaisen ajankohtaisen figuurikakun. Tällä kertaa tämä ei-enää-niin-pieni pikkuveli ilmoitti, että se on sitten kermakakku minun synttäreilläni. Ja siitä pidetään kiinni. Mutta osaatko antaa vinkkejä millä sen kerman koristelisi ja miten siihen saisi jotain lapsenomaista juttua? Ja mitään teemaa ei siis ole näissä juhlissa:).

t hanna

perjantai 5. helmikuuta 2016

Lököttelyä

Ihana perjantai! Valon myötä olen pikkuhiljaa kasannut tuikkukuppeja ja kynttilänjalkoja laatikoihin. Iittalan Kastehelmet jäivät vielä sohvapöydälle kukkamaljakoiksi.






Tänään pääsen vihdoin katsomaan odotetun Taivaslaulun teatteriin. Kirja sykähdytti, ja jännityksellä odotan miltä kertomus näyttää katsottuna.

Nautitaan viikonlopusta:)!

t hanna

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Romuja ja aarteita

Niitähän lasten huoneissa piisaa. Osa on minun mielestäni täyttä roskaa, kuten katkenneet kuminauhat, haljenut pilli tai toimimaton kauko-ohjattava auto. Mutta lasten mielestä tärkeitä. Ja niin kai se pitääkin olla. Välillä vain kiristää ja kuristaa kun näitä romuaarteita pilkottaa sohvatyynyn alta tai niillä on vuorattu koko leikkihuoneen lattia...

No, tänään saatiin joku lelulaatikko, tai tässä tapauksessa pussi, ojennukseen ja rikkinäiset miekat sain jopa heittää roskiin. Tämä House Doctorin kangaspussi oli joulukuusen ruukun suojana ja nyt siis lelupussina. Tykkään kun tavaroita voi käyttää monessa eri tarkoituksessa:).



Siivous johtaa toiseen, kuten varmasti tiedätte. Tässä tapauksessa järjestimme isoveljen huoneen kalustuksen uudestaan, mutta katsotaan miten se toimii. Tärkeintä on tietysti, että se on isoveljen mieleen ja että siellä on edelleen hyvästi tilaa leikeille.

Kuulostaako tutulta tämä romu ja aarre -tarina? Miten teillä selvitään siitä?

t hanna

lauantai 30. tammikuuta 2016

Kukkaikkuna

Muistin juuri, että minullahan kännykkäkuvia unelmien kukkakaupasta, josta eilisessä postauksessa haaveilin. Tähän Tampereen Kukkaikkuna puotiin astelin sattumalta viime syksynä. Ja voi mikä ihanuus!


Täällä silmät lepäsivät, tai ei oikeastaan, vaan tähystivät joka suuntaan nauttien kaikesta. Uskomattoman upea paikka! Ihanasti aseteltuja erilaisia viherkasveja, monenlaisia ruukkuja, pussukoita ja maljakoita. Nojatuoli, jossa voi katsella ammattifloristin kukkasidontaa.


Ja nuo tummaksi, lähes mustaksi maalatut seinät ja katto antoivat ryhdikkään ja tyylikkään taustan kaikelle.


Kaupan leikkokukkavalikoimasta minulla ei ollut harmittavasti kuvaa, mutta niitä ei oltu suljettu kylmiöön tai jääkaappiin, vaan ne olivat näyttävänä rykelmänä vanhasta ovesta tehdyn pöydän päällä. Kysyin, miten ne menestyvät ja kauppias kertoi kylmäpuhaltimesta, joka oli kukkien yllä. Ja omasta viitseliäisyydestään, miten hän kantaa kaikki kukat takahuoneessa olevaan kunnon kylmiöön kun myymälä sulkeutuu.

Tälläisen suloisen hortensiakimppu floristi sitoi ystävillemme. 


t hanna

perjantai 29. tammikuuta 2016

Perjantaipuskan pulma

Tänään ostin itselleni kukkakaupan kaikki eucalyptysoksat (joita oli yksi kunnollinen, ja pari pientä) ja kaveriksi kolme leinikkiä. Ja yritin asetella ne maljakkoon sopivan rennosti. Ei siitä ihan sellainen tullut kuin olisi halunnut...





Haaveissani on kukkakauppa, josta saisi ihania, reheviä, rönsyileviä kukkakimppuja. Jossa ymmärrettäisi, että joskus voi haluta vain puskan vihreitä sekalaisia lehtiä. Tai yhden ainoan leinikin. Bonusta olisi jos kukkakauppaan asteleminen jo itsessään olisi esteettinen kokemus. Pieni tunnelmallinen kukkakeidas, jossa kukat olisivat kauniina rykelminä, valikoima ihania ruukkuja, seassa voisi olla pari nojatuolia ja odotusaikana saisi kupin teetä.

t hanna

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Terveisiä Levin mökiltä!

Vietimme joulun aikaan viikon Levin mökillämme ja tässä pari räpsyä sieltä. Syksyllä tekemäni kirpparilöydöt löysivät suunnitellusti paikkansa mökin olkkarista. Erityisen iloinen olen Lumikenkä-sarjan rottinkipöydästä, joka tuli tuolien kaupanpäällisenä. Se sopii mainiosti hirsimökkiin räsymattojen kaveriksi.

Mökkiä ei ole varsinaisesti tai suunnitelmallisesti sisustettu koskaan. Hirsityyliä olemme keventäneet aina aika-ajoin ylijäämätavaroilla. Muutama hyväkuntoinen mäntykaluste on maalattu valkoiseksi. Sekaan on heitelty räsymattoja. Siitä se sekalainen tyyli on syntynyt.




Kampauspöydän tuoli siirtyi mökin nojatuolin rahiksi. Ehkäpä tuo lampaantalja pitää niitata kiinni, sillä se tahtoo aina olla vinossa paljastaen vanhan karmean kankaan.



Olkkari taitaa olla mökillä ainut valmis kohta, muualla pitää puuhastella vielä paljonkin. Keittiön koivuovet on jo maalautettu, mutta vielä pitäisi maalata välitila ja vaihtaa tasot. Eteiseen liukuovikaapisto pitäisi purkaa ja tilalle rakentaa keveämpi vaatesäilytys. Budjetti on mini ja aikaakaan ei sisustamiseen mökillä ole. Päähomma on hiihtäminen ja laskettelu, ja niiden päälle otetaan rennosti kalsareissa ja hyvästä kirjasta nauttien. Remontoidaan sitten kun jaksetaan:).



Uutta Levinlomaa odotellessa... Onneksi pakkaset hellittivät ja täälläkin pääse vihdoin kunnolla hiihtämään.

t hanna

lauantai 23. tammikuuta 2016

Sisustusteot vuodelta 2015

Kurkataanpa meidän viime vuoden isompiin sisustustekoihin. Vuonna 2014 kotiimme ei tullut mitään uutta, mutta viime vuonna tilanne oli toinen. Vaikka uutta ostettiin, kaikki tehtiin harkiten ja melko pienellä budjetilla. 

Pikkuveli sai toivomansa hyllyn legoilleen. String-systemiin päädyttiin, sillä sitä on tarkoitus laajentaa myöhemmin pöytäosalla.


Nikkaroimme työhuoneeseen uuden ja tarpeeksi ison työpöydän kaikkien touhuille. Ja tämä on ollut loistava. Nytkin pöydällä on keskeneräinen 500 palan palapeli, minun ja isoveljen tietokoneet ja tarvittaessa myös pikkuveli mahtuu sekaan.


Ruokailutilaan ei tullut haaveilemaani tarjoiluvaunua, mutta uusi keveä sivupöytä sen sijaan. Tämä oli loistolöytö Tori.fi:stä. Pidän tämän särmästä väristä, korkeus ja leveys ovat täydelliset tilaan, ja onhan tähän ihana asetella erilaisia kauniita juttuja.


Ja paras vuoden 2015 sisustustekoni oli pitkään palvelleen Stockholm Rand-matto lähettäminen kiertoon. Tilalle sain uuden harmaan ja rauhallisemman villamaton.


Sohvapöytänä toimineet Artekin ritiläpenkit muuttivat makkariin ja tilalle hankin monien mutkien kautta ihanan korkkisen Ikean Sinnerlig-sarjan sohvapöydän.



Kattoterassille bongasin Tori.fi:stä klassikkorottinkia eli Lumikenkä korituolit.


Tässähän sitä onkin:).

t hanna

perjantai 22. tammikuuta 2016

Maailman paras pesuaine

Täällä surisi juuri imuri ja luutu heilui. Ja luutun parina roiskuu aina maailman paras pesuaine. Se on suihkepulloon itsetehty sekoitus fairya ja vettä. Sekoitussuhde on jotakuinkin  ½:10, kannattaa testata itse.
Tätä kuluu neljän tahmakäden perheessä, ja jos mies lasketaan mukaan niitä tahmakäsiä on siis kuusi. Minun kätenihän ovat tietysti puhtaat:). Mutta suihkin tätä kaikkialle, ruokapöytään ja tuoleihin, keittiötasoihin ja -kaappeihin, seinätahroihin ja lasi- ja peilipinnoille. Ja siivouskaappi pysyy ojennuksessa kun pesuainepulloja ei tarvita joka tahralle erilaista.



Minuun pätee slogan "hyvä ruoka, parempi mieli", mutta yhtä hyvin myös "siisti koti, parempi mieli".

Nyt käperryn sohvaperunaksi:), leppoisaa iltaa ystävät!

t hanna

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Vaaalea vaiko tumma?

Sisustusrintamalla on tummentunut. Vaaleiden sävyjen rinnalle ovat nousseet tummat väri, tummansininen, vihreä ja harmaa. Ne näyttävät kauniilta ja monet kalusteet nousevat eri tavoin esille tummaa väriä vasten. Tummassa huoneessa on mystistä ja kotoisaa tunnelmaa.

Olen pitkään pyöritellyt, että lähdenkö tähän tummuusleikkiin mukaan. Helpoimmin muutos olisi tehdä makuuhuoneeseen, ja monet sisustusbloggaajat ovat tämän jo tehneetkin. Valkoisen harmajan makuuhuoneen uusia kuvia odotellaan, Lisbet E:n makuuhuone on sekin värittynyt harmaalla. Form follows funktion puolestaan on valinnut harmaata mm. tv-huoneeseen.

Mutta onko tummat värit sittenkään meidän kodin juttu? Pidän vaaleiden sävyjen raikkaudesta ja valoisuudesta. Täällä pohjoisessa vaaleus tuo myös sitä kaivattua valoa kaamokseen. Meidän koko talossa on vallalla vaaleus, joten sopiiko tänne edes yksi tumma huone? Vai pitääkö pensselin heilua myös muissa makuuhuoneissa yhtenäisen tyylin säilyttämiseksi? En tiedä... No tässä tunnelmia makkaristamme, jossa taulut nojailevat edelleen seinään vasten ja odottavat tätä linjauspäätöstä.





MItä mieltä olet, maalaanko makkarimme tummaksi? Entä oletko sinä jo maalaillut seiniä tummemmilla sävyillä?

t hanna

torstai 14. tammikuuta 2016

Klassikkotarjottava niin lapsille kuin aikuisille

Quiche Lorraine eli ranskalainen kinkkupiiras maistuu niin aikuiselle kuin lapsille. Teenkin tätä usein niin illanistujaisiin kuin lasten synttäreille. Viiime lauantaina vein tätä piirakkaa POP-blogien nyyttäreille ja tein toisen valmiiksi pakkaseen pikkuveljen tuleville synttäreille.

Suolainen piirakka kaipaa usein kaveriksi jotain vihreää. Olenkin laiskuuttani tehnyt salaatin suoraan piirakan päälle, jolloin ei tarvita erillisiä salaattivateja. Tällä kertaa salaattina keikkuu rucola ja kirsikkatomaatit, päälle voi vielä roiskia muutaman pisaran hyvää balsamicoa.




Jos pidät paksummasta pohjasta ja korkeista piirakan reunoista, kannattaa tehdä pohja 1,5 kertaisena. Ja kinkkuna käytän usein viipaloitua voileipäkinkkua, sitä on helpompi ja nopeampi pilkkoa ja siitä tulee aina sopivan ohutta ja pientä silppua.

t hanna

lauantai 9. tammikuuta 2016

Pakkassohva

Pari päivää sitten kun pakkaset paukkuivat lähes kolmessakymmenessä, kannoin kaikki patjat, peitot, tyynyt, jopa runkopatjasängyt ulos kattoterasille tuulettumaan. Saunatuvan patjoista ja tyynyistä tuli oikein söpö pakkassohva. Paitsi, että eihän siinä tarkene köllötellä. Hyvä, että sain sormet kohmeesta kipristellen siitä otettua muutaman kuvan.



Marttojen pakkastuuletusohjeissa käskettiin puistelemaan tai piiskaamaan peitteet. Mattopiiskan puuttuessa pengoin poikien asekokoelmaa, josta löytyy puinen miekkaviivotin, jolla sitten huiskin kuolleet pölypunkit lentoon.






Nyt on puhdas mieli, ja peitot:). Onko teillä ollut samanlaisia pakkastouhuja?

Tänään kun pakkasta oli "enää" 17, tuntuu, että voisi lähteä juoksulenkille:). 

t hanna

perjantai 8. tammikuuta 2016

Minun joululahjani

Hyvää uutta vuotta teille kaikille! Joulu suhahti mainiosti ohi sukulaisten keskellä ja kotona öllötellen. Kuvamuistot onnistuin harmittavasti tuhomaan kameraa räpeltämällä ja poispyyhkiytyivät niin kuvat kuusesta ja kattauksista, mutta myös poikien reippaat laulut joulupukille, nyyh...

Meillä ei anneta aikuisille joululahjoja, mutta siskoni oli sääntöjenvastaisesti ostanut minulle pienen paketin. Eivätkö olekin kauniit tulitikut? Kyseessä on kultakoristeinen Vitran tulitikkurasia, jota en kyllä heitä pois vaikka tikut sisältä loppuisivatkin. 



Ruokapöytää koristaa vielä kynttiläkokoelma, en vielä raaski niistä luopua.



Näinä pakkaspäivinä on saanut ihailla upeaa talviaurinkoa, joka on loistanut taivaanrannassa punaisena useampana päivänä. 


Vaikka aurinko jo paistaakin, on silti vielä melko pimeää. Ulkoistuksissa saa siis vielä valaista "pimeysvalot" jonkin aikaa. Ja illalla sytytetään vielä kynttilät.



Tästä se arki ja uusi vuosi lähtee. Tänään olen vielä lomalla, mutta maanantaina alkavat työt.
Huomenna meillä onkin jälleen blogitapaaminen ja pääsen ihastelemaan modernia mustavalkoista kotia. Ja ehkä uskaltaudun hiihtoladullekin, sillä pakkasta näyttää olevan "enää" 14 astetta.

Mukavaa viikonloppua!

t hanna