1-vuotiaan juhlilla tarjottua

Meidän ihana pikkuinen on jo 1-vuotias! Apua miten nopeasti aika kiitää... Pitää yrittää painaa selkärankaan asti miten suloinen töpsyttäjä meidän pikkuveli olikaan pienenä. Pitää muistaa nauttia näistä päivistä ja kaikista (ihanista) hetkistä.

Mutta siis pikkuveljen synttäreitä juhlittiin reilu viikko sitten pienellä porukalla. Mutta leipomista riitti koko viikoksi:). Tässä leipomisen tuloksia.

Lumiukkokakku tehtiin kolmesta pienestä (3 munan) kakkupohjasta. Pyöreyttä sain kun muotoilin kakkupohjaa reunoilta ja päälle laitoin reunapalasia keoksi, jotta kakun päälyosa olisi myös pyöreä. Sisälle laitoin toffeekermaa ja appelsiinihilloa, kostukkeena vanilijasokerilla maustettua maitoa. Ihastuin joku aika sitten kaulittavaan sokerikuorrutteeseen, joten halusin sitä lumiukollekin kerman sijaan. Kaulahuivina oli vaahtokarkkia, nappina, silminä ja suuna oli lakritsasta leikatut palaset, nenänä kynttilä, kätenä tikkari.

Kakku oli (melkoisen) iso, joten sopivaa tarjoilulautasta ei oikein löytynyt. Onneksi kaapin pohjalta löytyi vanha kivitason palanen, joka riitti ukolle juuri ja juuri.

Suolaisena oli lumilinnavoileipäkakku, jonka täytteenä oli kinkkusalamitahna. Koristeena oli tuorejuustoa, raejuustoa ja minimozzarellaa. Tein muuten ensimmäistä kertaa voileipäkakkua, joka oli yllättävän yksinkertainen. Tulos oli hyvä, ehkä vähän kuiva, kun uskaltanut kunnolla kostuttaa.

Lumiukkoja oli myös porkkanakakun muodossa. Tein tätä omien linjojen varjelemiseksi :), itse kun en tykkää porkkanakakusta.

Lisäksi oli macaroneja lemon curdilla täytettynä. Täytteeksi olisi ehkä kannattanut valita valkosuklaatäyte, jota Annimannikin suositteli. Lemon curd oli raikasta, mutta kyllä suklaa olisi ollut parempaa. Mutta toisen kerran.

Karkkia lapsivieraille: lakritsipiippuja, vaahtokarkkeja ja tikkareita.

Aikuisille itseväkerrettyjä valkosuklaapalloja.

Ihan kaikkia ei saatu synttäreillä syötyä, joten loput kerättiin mukaan Levin hiihtolomalle.

t hanna

P.S. Nämäkin leipomiset tehtiin lähes kaikki isoveljen kanssa yhdessä. Muutenkin tykkään  touhuta kaikenlaisia kotitöitä lasten kanssa. Laitetaan pyykkiä, tehdään ruokaa, siivotaan jne. Mitä nyt kotona kulloinkin pitää tehdä. Yhdessä leikkiminen jää sitten vähemmälle, josta välillä huono omatunto. Mutta olen perustellut tätä itselle, että tärkeintä on läsnäolo lasten kanssa ja silloin ei ole väliä mitä tekee. Vai mitä mieltä olette?