lauantai 15. maaliskuuta 2014

Tarina vehnäleivästä osat 1-13

Perjantain vapaapäivänä leivoimme poikien kanssa pitkästä aikaa vehnäleipää eli pullaa. Mikään ei voita paistuvan pullan tuoksua eikä tuoreen pullan makua, nam! Omista kotitaloustunneistani on vuosikymmen jos toinenkin, ja vieläkin muistan opettajan antamia vinkkejä.

Osa 1: Hiiva tietysti kädenlämpöiseen veteen. Vellimäistä taikinaa pitää vatkata kunnolla, jotta taikina saa ilmaa ja siihen muodostuu kunnon sitko. Teen aina tämän vaiheen käsin, sillä yleiskoneen taikinakoukku ei anna tarpeeksi ilmaa.


Osa 2: Kunnon raaka-aineet, erikoisvehnäjauhoja ja tietysti oikeaa voita.


Osa 3: Vaivataan perusteellisesti, vähintään 10 minuuttia. Eikä liikaa jauhoja, jottei pullista tule kovia. Koneella kun vaivaa, voi samaan aikaa valmistella leipomispöydän.


Osa 4: Kohotus liinan alla kaksinkertaiseksi.


Osa 5: Sitten leipomaan. Ja taikinaa saa syödä, mutta suuhun ei saa panna kerralla niin paljoa ettei pysty puremaan ja äiti joutuu tonkimaan taikanamyökyn kurkusta ulos (niinkuin meidän pikkuveli teki).


Osa 6: Kanelipullia varten pitää kaulia.


Osa 7: Toinen kohotus pellillä.


Osa 8: Voitelu.

Osa 9: Kanelipullat paistan usein muffinsipellillä, jossa ne pysyvät nätisti kasassa. Tässä miniversiossa pullista tulee sopivan pieniä.


Osa 10: Paiston aikana tehdään kaakao.


Osa 11: Pullat terassille jäähtymään.


Osa 12: Tarjotin kattoterasille ja eikun nauttimaan.


Osa 13: Valmiit pienet kanelipullat, joita vielä pari jäljellä.


Ihanaa lauantaita!

t hanna

8 kommenttia:

  1. Hauska hyvänmielen tarina ja ihanat kuvat, varsinkin pullapelti aurinkoisella terassilla! Ensi viikonloppuna taidan minäkin...:) t:Katri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katri, pullantuoksua sinullekin:).

      Poista
  2. Pullantuoksuinen juttu, nam.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Pullat on jo pistelty poskiin:)

      Poista
  3. Ihanat tuotokset ja aika ihailtavaa sekin, että ehdit ottaa kuvia. Mulla tekee pikkuleipureiden kanssa aina tuo kuvauspuoli aika tiukkaa, kun pitää ohjeistaa ja avittaa leivontahommissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Niina. Harvinaista, että tosiaan ehdin samalla kuvata. Eikä aluksi ollut ollenkaan tarkoitus, mutta ensimmäisen kuvan kauniit värisävyt innostivat ottamaan kameran esiin ja samalla sitten kuvailin vähän joka vaihetta.

      Poista

Kiva kommentti lämmittää mieltä!