Viime keskiviikkona kotiäidistä tuli tavallinen kuukausipalkkainen työntekijä.
Ihanat arkipäivät- ja viikot omien vekaroiden kanssa ovat siis takana. Ne ovat olleet ihania, leppoisia ja täynnä touhua. Vauva oppi liikkumaan, syömään, puhua pulputtamaan ja vihdoin myös pottailemaan. Isoveljestä kasvoi nopeasti huolehtiva veli, peleistä innostunut ja suoraa lippaa vaativa poika. Toiselle puhkesivat viimeiset hampaat ja toiselta tippui ensimmäinen. Pikkuhiljaa poijista on tullut kavereita, jotka leikkivät yhdessä. Kotiäitikin ehti leikkien aikana jo bloggaamaan, lukemaan romaania tai jopa odottelemaan leikkien loppumista.
Niiden hauskojen höpötyspäivien sekaan toki mahtui tylsiä päiviä, jolloin on laitettu ruokaa ja laitettu ruokaa ja
taas laitettu ruokaa, välillä tosiaan tuntui, että muuta ei ehdikään.
No onhan siinä välissä pyyhitty suuta ja pöytää, pesty pyykkiä ja käsiä,
etsitty puuttuvaa sukkaa ja hävinnyttä lelua, huristeltu taidekoulusta
pikkukouluun, kaupasta kylään. Ja hammastenkiristyspäiviä, jolloin omat söpöläiset
kävivät hermoille...
Eniten tulee ikävä niitä rauhallisia aamuja, jolloin olen saanut rauhassa kölliä lasten kanssa sängyssä, juoda
pitkään aamuteetä (joka pääsääntöisesti keskeytyi pariin otteeseen
lasten vessahätään, kaatuneeseen maitoon tai muuhun akuuttiin asiaan) ja
venyä yöpuvussa kiireettä.
Syksyn arki ja sen kiire pelottavat. Tälle syksylle kun on töiden ja päivähoidon aloittamisen lisäksi ängeneet ne tuhannet viimeiset talon sisustuspäätökset ja puolimaratonharjoittelu. Ja vielä päälle bloggausta. Joten jos blogissa on välillä hiljaista, olkaa kärsivällisiä, palataan kun ehditään:).
t hanna
Hei Hanna, kyllä se arki siitä helpottuu. Itse lähdin viime lokakuussa töihin, useamman kotiäitivuoden jälkeen. Pala kurkussa, huono äiti-syndroomasta kärsien ja vielä tuskaa lisäsi se, että itse olen päiväkodissa opena.. No, nyt kun taaksepäin katsoo, olen hengissä, kaikki lapsetkin ovat hyvillä mielillä ja arki rullaa. Tosin kaipaan aina niitä kiireettömiä aamuja, ilman pakollisia rutiineja, yöppäri päälläoloa vaikka kymmeneen, jos siltä tuntuu.. Mutta hei, onhan viikonloput, lomat ja kaikki muu, sitä vaan järjestää aikaa. Ja kyllä se rahakin on aivan kiva lisä, ei mies pääse jokaisesta ostoksesta valittamaan. Kyl se siitä, tsemppiä teille,
VastaaPoistaterkuin Sari Rovaniemeltä
Kiitos Sari, totta kirjoitat. Totumme varmasti pian tähän uuteen arkeen, omalta osaltani olen jo työhön sujahtanut melko kivuttomasti ja nauttinutkin siitä, toivotaan, että pojatkin pikkuhiljaa oppivat päiväkotielämään. Ja raha on tosiaankin kiva lisä:).
PoistaTsemppiä uuteen arkeen. Palasin itsekin töihin ja kyllä siinäkin on puolensa. Minulla on onneksi henkireikänä vielä vapaat perjantait lasten kanssa, sillä otin osittaista hoitovapaata. Ei tule pikkuiselle niin pitkät päivät ja eskarilainenkin saa vielä päivän hengähtää viikossa.
VastaaPoistaKiitos Christa. Meilläkin perjantait vapaat, ihanaa!
PoistaOijoi, teillä tulee olemaan todellakin kiireinen syksy. Tsemppiä paljon!!
VastaaPoistaKiitos Tickler, hyvin on arki jo alkanut, joten eiköhän tämä tästä:).
Poista