Meidän viisivuotias pikkuveli sai lahjaksi kellon. Ei siksi, että pitäisi herätä, vaan siksi, että pitäisi nukkua. Hän kun on ottanut tavaksi herätä aamulla kello viiden tai kuuden välillä ja kivuta vessanpöntön päälle katsomaan kaapin päällä olevaa kelloa. Sitten töpsytellä viereeni kertomaan paljonko kello on...
Vaikka aamuvirkku olenkin, en ole kovin innoissani kello viiden herätyksistä. Nyt olemme sopineet, että pikkuveljen ei tarvitse hipsiä vessaan katsomaan kelloa, vaan nyt voi ajan tarkistaa omasta yöpöydän kellosta. Ja jos se ei ole vielä puolta seitsemää, hän voi jatkaa unia (tai makoilua) omassa sängyssä. Toivotaan, että tepsii:).
Kello on Arne Jacobsenin Station, jonka näppärä koko ja selkeät numerot ihastuttivat. "Ja vau", sanoi pikkuveli kun huomasi, että kelloon tulee valo kun sitä koskettaa.
t hanna