Pääsiäispöytään

Löysin kauppareissulla ruskeita kananmunia, joita oli myös pakko piirrellä tussilla.

Yhtä innokkaasti tartuin myös kameraan ja kuvailin piirroksiani. Olen niin iloinen Canonin 50 mm (f 1.8) objektiivista, jolla on ihana kuvata tällaisia pikkujuttuja. Se ottaa tarkan kuvan läheltä ja sumentaa sopivasti kaikki vähän kauempana olevat sotkut. Täydellistä!

Meidän pääsiäispöytään kuuluu lammas, jonka valmistuksesta huolehtivat ystäväperhe. Meidän vastuulla on puolestaan poro, johon nappasin hyvän reseptin Fazerin lehdestä. Resepti on Fazer Culinary Teamin olympiamenu. Jos onnistun välitän ohjeet täällä, jos mitään ei kuulu, metsään meni minun yritys.

Pyhinä saa herkutella, eikös joo:).

t hanna 

Pikakoristeita pääsiäiseksi

Pääsiäisruoho odottaa vielä vihreyttä, mutta jotakin ehdin tekemään pääsiäispyhiksi:).

Tein paistomittarilla muniin reiät ja puhalsin sisuksen pannaritaikinaan. Sitten piirtelin sen kummemmin suunnittelematta tai luonnostelematta permanent-tussilla kuvioita pintaan. Helppoa kuin heinänteko:).


Tästä se alkaa, pääsiäisloma! Nautitaan!

t hanna

Makuuhuoneessa mummojen tavaroita

Sorrun helposti toistamaan samaa kaavaa jokaisessa huoneessa. Niinpä halusin makuuhuoneeseemme vanhat lipastot yöpöydiksi. Vanhat kalusteet tuovat hitusen historiaa kotiimme, vaikka en muuten olekaan vanhojen kalusteiden perään. Toiseksi halusin niillä estää liiallista toistoa ja tylsyyttäkin, johon helposti luiskahtaa kun sisustaa monia huoneita samalla kaavalla. Yleisilme pitää olla yhtenäinen, mutta seassa voi olla jotain pientä särmää.

Musta lipasto on isomummon, ja sen takaa löytyy vuosiluku 1943. Minun omistusaikana sen väri on vaihdellut valkoisesta ruskeaan ja nyt mustaan.

Koivulipasto puolestaan on mummon, ja hän on ostanut sen ensimmäisillä palkkarahoillaan vuonna 1958.

Makuuhuoneen keskellä on tyhjää, sillä sängynpääty puuttuu. Se on aina ollut kompastuskiveni, enkä ole koskaan omistanut moista. Minulla ei ole mitään ideaa siitä, kertokaa ja vinkatkaa te hyvistä ideoista!

t hanna

Ehtiiköhän?

Pari viikkoa pöydällä venyi rairuohonsiemepussi, mutta emme muka ehtineet viideksi minuutiksi pöydän ääreen ennen kuin eilen. Mutta ehtivätkö nämä vihertää ennen pääsiäistä?

Meillä on taas edessä perinteinen pääsiäisreissu, joten rairuohotkin pitää aina istuttaa johonkin keveään ja helposti kuljetettavaan. Tällä kertaa siis muffinsivuokiin, jotka ainakaan toistaiseksi eivät ole kostuneet liikaa ja hajonneet. Mutta poikia ei saa päästää kastelemaan...

Missä teidän rairuohot kasvavat?

t hanna

Synttäreiden herkut

Miten ihana olikaan leipoa pitkästä aikaa tilavassa keittiössä! Viikko sitten vietetyillä synttäreillä nautittiin vanhoja suosikkeja.

Aleksanterileivokset ovat aina olleet herkkujani, nyt niiden kuorrutus oli nyt vaaleanpunaisen sijaan valkoinen. 

Uusi tuttavuus, nakkikääröt. Eli voitaikinaan kääräisty nakki, mausteena hieman juustoraastetta ja ketsuppia.

Kakkuteema päätetään meillä kuluvan vuoden leikkien perusteella, ja pikkuveljen suosikkihahmo on ollut ehdottomasti Ninjagot. Ne kädessä on nukuttu, menty tarhaan, käyty kylässä ja kaupassa. Niiden kadoinneita miekkoja ja huppuja on pelastettu kiireellä imurin syövereiltä, niitä pienenpieniä miekanteriä on etsitty patjojen alta, housujen taskuista ja pesukoneen alta. Värillä ei ollut pikkuveljelle väliä, joten päätin valita valkoisen, sillä halusin kokeilla vaahtokarkkikuorrutetta.

 Savuporoleipäset ovat olleet pitkään suosikkiani, helppoa ja hyvää.

Isoveli on perinyt äidin leipomisinnon ja halusi tehdä ihan yksin omalla reseptillä suklaakakkua pikkuveljelle. Koristaminen hoidettiin yhteistyöllä ja yritin samalla opettaa, että yksinkertainen on kaunista.

Tässä kakussa on valkosuklaata ja wienernougatia sekä loraus kahvilikööriä. Ei siis voi mennä pieleen:).

Onko teillä suosikkiherkkua, jota tarjoatte aina juhlissa?

t hanna

Ruokailupöydän lamppu

Saimme asennettua ruokapöydän päälle lampun. Lamppu on klassinen Artemiden Tolomeo Sospensione ja sen varjostimet ovat aivan vaalean harmaat (Satin, koko small).

Ja nyt se on oikealla korkeudella eli tarpeeksi matalalla (n. 60 cm pöydän yläpuolella). Vanhassa kodissa se oli liian korkealla, sillä meillä oli ruokailutilassa korotettu katto. Eikä tätä lamppua voi pidentää kuin määrätyn mittaiseksi, sillä lampussa ei ole johtoa vaan se roikkuu tangon varassa. Lamppua ei voi myöskään laittaa toiseen paikkaan pelkän koukun varassa, sen vuoksi lampulle on varattu pistorasia myös silloin kun pöytä on sijoitettu toisin päin.

Lampun kaksi valaisinta on ehdoton pitkälle pöydälle. Keskellä oleva valaisin jättäisi pöydän päät pimeäksi. Tämän huomaa erityisesti iltavalaistuksessa, jossa ei ole muuta valoa kuin ruokailupöydän lamput.

Pienistä asioista osaa olla iloinen: lamppu oikealla korkeudella:). Onneksi nyt pärjätään pitkälle pelkällä auringon valolla, mutta pakkaset voisivat jo loppua.

Aurinkoista viikkoa!

t hanna

3-vuotiaan juhlat tänään

Tänään meillä on pikkuveljen syntymäpäiväjuhlat.

Kutsukortti askarreltiin helposti. Laitettiin käsi kopiokoneelle ja otettiin kuva. Pikkuveli leikkasi ahkerasti kaikki kuvat pienemmäksi ja teippasi ne pahville. 

Kyllä aika rientää, vastahan pikkuveli oli vauva, nyt jo isopoika. Joka tietysti seuraa isoveljen menoa tarkasti: Pikkuveljelläkin on jo lähtenyt hammas (ei oikeasti) ja rautahampaita on tulossa, Ninjagot ovat unikavereina kun ne ovat isojen leluja, laskettelurinteessä pitää päästä isojen mäkeen jne. Mutta juustoa ei suostu syömään, vaikka isoveli yrittäisi kuinka houkutella:).

t hanna

Asetelmataso

Nautin erilaisten asetelmien tekemisestä. Vanhassa kodissa meillä oli niukasti tälläisia tasoja, mutta uudesta kodista niitä löytyy. Ruokailutilassa on astiavitriini, johon tilasin yhden uuden osan, jolloin sain kaksi samankorkuista tasoa rinnakkain. Ja sen päällä on runsaasti tilaa erilaisille tavaroille.

Yhdessä reunassa on iso peikonlehti, vielä kaupan muoviruukussa. Mutta iso punasaviruukku on jo odottamassa.  

Tason toisessa reunassa on Muuton Wood-lamppu, tänne kotiin ja tähän paikkaan aikaa sitten ostettu:).

Tason keskellä on kehyslaatikkoon ahdettu erilaisia pähkinöitä.

Koko taso näyttää tänään tällaiselta, huomenna ehkä jo erilaiselta:).Seinälle pitäisi jossain vaihessa kiinnittää Artekin koivuiset hyllyt, joihin voi tehdä lisää asetelmia tai laittaa kaikki keittokirjat. Mutta nyt nautitaan hetki tällaisestä.
 

Kaksi kaappia ovat Sopen Dimensio -sarjaa, jossa on käytännölliset lasiliukuovet. Se toimii hyvin ruokailupöydän takana kun ovien aukeamiselle ei tarvitse varata tilaa. Vitriiniin tulee meidän kirkkaat lasiesineet: laseja monelle eri juomalle sekä maljakoita.

Meillä on huomenna 3-v synttärit, siis leipomaan:). Iloista viikonloppua!

t hanna

Olohuone odottaa tauluja

Olohuoneen seinä hohtaa tyhjänä ja valkoisena. Meidän taulukollaasi kootaan tällä kertaa ns. taulukiskoon, jollaisia on taidegallerioissa. Silloin taulujen paikkaa voi vaihtaa kätevästi jos huonekalujen paikkoja muutetaan tai vaikka joulukuusi tulee eteen. Televisio on myös tarkoitus kiinnittää seinään, jolloin se jättää tasolle enemmän ilmaa ja on itsekin eräänlainen taulu.  Katossa näkyy valaisinkisko, johon on tarkoitus hankkia pieniä valkoisia spotteja valaisemaan tauluja. 

Tällä hetkellä tasoiksi on kerätty Muuramen eri kokoisia lipastoja, ja niiden päälle olen kerännyt väripilkuiksi kirjoja.

Taulukisko meillä on jo vanhasta kodista, mutta sen kiinnitysruuvit (kuten myös sen saunatuvan sohvan ruuvit) ovat hukassa... Ilmoitan kuvien kera  milloin löytyvät ja miltä valmis tauluseinä näyttää.
 
t hanna

Saunatuvan ensi askelia

Meidän saunatupa on saanut ensimmäiset kalusteet. Pihakalusteet saavat toimia talven ajan saunatuvan istuimina. Ja hyvinhän ne sinne sopivat, saa nähdä raskitaanko niitä siirtää ulos ollenkaan.

Uutena ostoksena tuvalle hankittiin Ikeasta lastuarkut, joissa voi säilyttää pyyhkeitä ja laudeliinoja. 

Mies kantoi tuvalle käsipainonsa, ja keksi myös, että saunatuvasta voisi sisustaa isommankin luokan kuntosalin. Niin voi, mutta en ihan heti en lämpene idealle, että istuisin saunan jälkeen jossain painonnostopenkissä vilvoittelemassa...

Tällä hetkellä ajattelen, että saunatupa on vilvoittelu- ja oloskelutila, mutta vieraille myös vierastupa. Siellä niin isovanhemmat kuin muutkin vieraat saavat rauhassa levittäytyä välittämättä meidän touhuista. Muita vaihtoehtoja tilan käyttöön on siis se kuntosali, au-pairin asunto, poikien harrastetila, "kesämökki" jne. Katsotaan mihin päädytään.

t hanna

P.S. Sohva odottaa vielä, että sen ruuvit löytyisivät ja sekin saataisiin koottua.
 

Terrakottaa keittiössä

Meidän valkoista keittiötä koristavat ihanat punasaviruukut, joihin istutin yrttejä. Yhteen ruukkuun pääsi söpö pinkki hortensia.

 

Yrtit ovat yrttimixejä Kodin 1:stä (5,95 e) ja Bauhausista (3,95 e), nämä ovat vähän vahvempia ja runsaampia kuin kaupan heviosaston yrttiruukut.

Terrakottakuume on vaivannut minua jo tovin, mutta nyt vasta pääsen sitä kunnolla toteuttamaan. Läjä uusia ruukkuja on jo hankittu, pitäisi vain käydä kasviostoksilla. Äitini kyllä suositteli minulle altakasteluruukkuja, sillä olen surkea kukkien kastelija. Mutta aion silti yrittää pitää kasvit elossa aidoissa punasaviruukuissa.

Lisää keittiökuvia tulossa, kunhan saan otettua itseäni tyydyttäviä kuvia...

t hanna 

Portaissa

Portaikko on helppo kuvattava näin kun muutosta on vain tovi:), se kun ehkä ainoa paikka, joka on suht valmis. Ikkunasta puuttuu vain näkösuojaksi ajateltu Algue, kunhan se vain löytyisi...

Koivu on aina ollut minun lempipuuni. Se on skandinaavisen tyylin peruspilari, valoisa ja raikas. Niinpä meidän kodin ainoaksi "erikoisuudeksi" tai tehosteeksi tuli koivuvaneri. Sitä on ripaukset eteisessä, portaikossa ja vessassa. Saunatupa on siten kokonaan vanerinen.

Portaikossa vaneria on keskikaiteessa.

 

Vaneri on perussisustusvaneria, joka kiinnitetty pienillä nauloilla. Kiitokset viimeistellystä jäljestä kuuluu Ollille!

Portaiden materiaalina on kokolattiamatto (Golvabia Ljus beige), joka on osoittautunut mainioksi ratkaisuksi. Se estää tehokkaasti liukastumista, mutta eristää myös puuportaiden ääntä. Kauniskin se on. Maton tekstuuri ja kudonta antaa anteeksi roskille, jotka eivät helposti erotu, onneksi:). 

Valo on katossa, jonne on tehty kolo loisteputkelle. Vielä menee lamppu vaihtoon, huomaatteko miksi? Loisteputken päässä on isohko muovikanta, joka tekee varjokohdan. Muuten valo toimii hyvin. Askelmissa on myös pienet lamput, jotka ovat kyllä turhat, koska valaisevat liian vähän.

Letkeää lauantaita kaikille. Meillä on valittuna elokuva mainiosta nettivideovuokraamosta Netflixistä ja pussillinen karkkia:).

t hanna