Kuva-arvoituksen kuvissa olivat olohuoneemme uudet kaunottaret! Ben af Schultenin Artekille suunnittelemat 411 nojatuolit. Nämä jo tuotannosta poistuneet nojatuolit löytyivät turkulaisesta Festartdesign antiikkiliikkeestä.
Näissä oli kaikki toiveeni kohdallaan. Jotain kunnolla vanhaa meille piti saada, jotta koti ei näytä huonekaluliikkeeltä (vaikka meille ei ole ostetukaan yhtään uutta huonekalua tänne uuteen kotiin). Jotain skandinaavista, kun se vain iskee minuun. Jotain puuta, jotta saamme valkoisuuteen lämpöä. Ja tietysti niitä vierasistuimia, ja näissä on yllättävän hyvä istua. Istuimien alkuperäinen musta pellavakangas on vähän kulunut, mutta se ei haittaa. Tosin haaveissa on vaihtaa ne joskus ruskeaksi nahkaksi (sellaiseksi luonnonväriseksi).
Kivoja viikonlopun päiviä teille kaikille! Meillä on juhlaviikonloppu tulossa, kiva kaivaa esiin korkkarit ja korut. Puhekin pitäisi vielä laatia lauantain kemuihin:).
t hanna
perjantai 30. elokuuta 2013
tiistai 27. elokuuta 2013
Kuva-arvoitus
Kuka arvaa mitä näissä kuvissa on?
Tässä toinen kuvavinkki:
Enempää en uskalla paljastaa, menee muuten teille liian helpoksi (vai onko jo valmiiksi liian helppo?).
Jätän teidän arvailemaan ja lentelen parin päivän työmatkalle Helsinkiin. Mutta älä huoli, lupaan paljastaa torstaina vähän enemmän miltä nämä nojatuolit näyttävät meillä.
t hanna
Tässä toinen kuvavinkki:
Enempää en uskalla paljastaa, menee muuten teille liian helpoksi (vai onko jo valmiiksi liian helppo?).
Jätän teidän arvailemaan ja lentelen parin päivän työmatkalle Helsinkiin. Mutta älä huoli, lupaan paljastaa torstaina vähän enemmän miltä nämä nojatuolit näyttävät meillä.
t hanna
sunnuntai 25. elokuuta 2013
Kirppiskiitos
Kiitos kaikille iloisille kirppiskävijöille ja - myyjille. Teitte päivästä hienon!
Pöydät pursusivat hienoja löytöjä ja kävijöitä oli välillä jopa ruuhkaksi asti. Olin luvannut itselleni, että tällä kertaa myyn enkä osta. Mutta vähän jäi kaivelemaan kun en siepannut naapuripöydän ihania kenkiä enkä toisen pöydän puisia maljakoita...
Toisella kertaa sitten. Nyt oli vuorossa oman kodin tyhjennys, ja niinpä muun muuassa tämä lettikukkanen sai uuden kodin. Näkemisiin ensi vuonna!
t hanna
Pöydät pursusivat hienoja löytöjä ja kävijöitä oli välillä jopa ruuhkaksi asti. Olin luvannut itselleni, että tällä kertaa myyn enkä osta. Mutta vähän jäi kaivelemaan kun en siepannut naapuripöydän ihania kenkiä enkä toisen pöydän puisia maljakoita...
Toisella kertaa sitten. Nyt oli vuorossa oman kodin tyhjennys, ja niinpä muun muuassa tämä lettikukkanen sai uuden kodin. Näkemisiin ensi vuonna!
t hanna
perjantai 23. elokuuta 2013
Terassin keinu ja keinuhaave
Huh, mikä viikko, monenlaista vaativaa, mutta kivaa työhommaa, reissua Helsinkiin, iltakokousta ja päälle tietysti kaikki arkiset kotihommat (kuten petauspatjan pesut pikkuveljen yövahingon jälkeen jne.). Mutta nyt levätään ja nautitaan vielä kesäisestä säästä. Meidän pojat pystyttivät pop-up-teltan (joo sellainen löytyi kesällä verkkokaupasta) ja aikovat yöpyä siellä kera herkkueväiden.
Mutta tämä on sisustusblogi, joten asiaan:). Alakerran terassilla pyöri tänä kesänä Ikean riippukeinu (vanhempaa mallia). Keinu on kiva, mutta paikka ei ehkä ollut paras. Olisin halunnut keinun ikkunoiden eteen, mutta mies ei antanut laittaa, ettei vain vahingossa keinuta ikkunoita rikki. Täytyy myöntää, että järkevää, varsinkin kahden pikkupojanviikarin perheessä.
Unelmani olisi ollut kattorakenteista kettingillä roikkuva puukeinu. Tiedättekö sellainen, joita näkyy amerikkalaisissa leffoissa talojen terasseilla, nimeltään "porch swing".
Ehkä ensi kesäksi saan sellaisen tämän riippukeinun tilalle (ei siis tuohon ikkunan eteen). Tilaa sille olisi ja riippukeinunkin voi nostaa kattoterassille. No, vuosi aikaa pehmittää miestä:).
Iloista perjantaita teille ystävät! Meille tulossa kylästely viikonloppu. Tänään kylään ja huomenna kylään. Ja sunnuntaina kirppikselle, nähdään siellä:).
t hanna
Mutta tämä on sisustusblogi, joten asiaan:). Alakerran terassilla pyöri tänä kesänä Ikean riippukeinu (vanhempaa mallia). Keinu on kiva, mutta paikka ei ehkä ollut paras. Olisin halunnut keinun ikkunoiden eteen, mutta mies ei antanut laittaa, ettei vain vahingossa keinuta ikkunoita rikki. Täytyy myöntää, että järkevää, varsinkin kahden pikkupojanviikarin perheessä.
Unelmani olisi ollut kattorakenteista kettingillä roikkuva puukeinu. Tiedättekö sellainen, joita näkyy amerikkalaisissa leffoissa talojen terasseilla, nimeltään "porch swing".
Ehkä ensi kesäksi saan sellaisen tämän riippukeinun tilalle (ei siis tuohon ikkunan eteen). Tilaa sille olisi ja riippukeinunkin voi nostaa kattoterassille. No, vuosi aikaa pehmittää miestä:).
Iloista perjantaita teille ystävät! Meille tulossa kylästely viikonloppu. Tänään kylään ja huomenna kylään. Ja sunnuntaina kirppikselle, nähdään siellä:).
t hanna
torstai 22. elokuuta 2013
Lastua ja lasia kirppikseltä
Löysin kirpparilta lasikuvun, jonka arvelin sopivan erääseen vanhaan jalalliseen maljaan. Ja sopihan se:). Nyt voin säilyttää pikkuleipiä siististi kuvun alla pöydällä. Tosin siinä näkyvillä ne tulee syötyä turhan nopsaan, ja ai, ai, se ei tee hyvää vyötärölle.
No, lisäksi nappasin kirpparilta mukaani söpön lastukorin. Näitä lastukoreja tahtoisin enemmänkin.
Ja jos äiti ei ehdi syödä keksejä, pitävät pojat huolen syömisestä. Heti oli käsi korissa, kun isoveli huomasi mitä äiti kuvaa.
Muistathan tulla katsomaan sunnuntain muoti- ja blogikirppiksen aarteita Oulun torilta alkaen klo 9, nähdään siellä!
t hanna
No, lisäksi nappasin kirpparilta mukaani söpön lastukorin. Näitä lastukoreja tahtoisin enemmänkin.
Ja jos äiti ei ehdi syödä keksejä, pitävät pojat huolen syömisestä. Heti oli käsi korissa, kun isoveli huomasi mitä äiti kuvaa.
Muistathan tulla katsomaan sunnuntain muoti- ja blogikirppiksen aarteita Oulun torilta alkaen klo 9, nähdään siellä!
t hanna
keskiviikko 21. elokuuta 2013
Oivaltavaa arkkitehtuuria myynnissä
Minun suosikkitaloni Oulun asuntomessuilta (muistaakseni vuonna 2005), talo Linnea, on myynnissä. Tässä Pave Mikkosen suunnittelemassa talossa on monta oivaltavaa arkkitehtuurista juttua.
Taloon muodostuu ihana suojaisa atrium-piha. Talo ei kuitenkaan ole täysi atrium, sillä toinen siipi onkin "valetta" eikä siellä ole varsinaista sisäosaa, vaan sinne sijoittuvat yläkerran kattoterasille johtavat portaat ja kesäkeittiö. Kannattaa katsoa talon pohjapiirros, niin ymmärrätte paremmin. Talossa on muutenkin toimiva pohjapiirros, tosin neliöitäkin on mihin toimintoja on saatu sijoitettua.
Tässä näet atriumsiiven kesäkeittiön, joka on ihanasti suojassa, mutta silti lähellä sisätiloja, jolloin käyttö on sujuvaa. Yläpuolen kattoterassi antaa myös sadesuojaa.
Talossa on pari ulokeikkunaa, jotka tuovat ulkopintaan hauskuutta, jota on korostettu vielä voimakkailla väreillä. Sisälläkin nämä näyttävät toimivan ja tuovan makuuhuoneisiin mukavan lisäkolon.
Talon sisäänkäynti on rakennettu keskelle omaksi upeaksi lasikuutiokseen, jonka keskellä on hulppeat punaiset kierreportaat. Vaikuttava, ja ihana sisäänkäynti.
Kuvat ovat lainattu Etuovi.comista ja taloon pääset tarkemmin kurkkaamaan täältä.
Tykkäätkö sinä?
t hanna
sunnuntai 18. elokuuta 2013
Vihreää pihalta
Niin se vierähti viikonloppu. Aloittelin jo vähän syystöitä, heittelemällä osan kesäkukista ja ylikasvaneet salaatinlehdet pois. Kävin myös ostamassa pari tuijaa, tarkoituksena testata niiden talvenkestävyyttä ruukuissa. Keräsin samalla pelkkiä vihreitä lehtiä pikku maljakoihin, ja ne olivatkin yllättävän kauniita sellaisenaan. Vielä hetken saa vihreää ulkoa, mutta ehkäpä jo pian vihreä vaihtuu ruskansävyiksi.
Harmi kun meidän korkeudella ei kasva montaakaan vaahteraa tai tammea, joiden lehdet ovat niin kauniita.
t hanna
Harmi kun meidän korkeudella ei kasva montaakaan vaahteraa tai tammea, joiden lehdet ovat niin kauniita.
t hanna
perjantai 16. elokuuta 2013
Raksavinkki: pistorasioiden paikkoja
Vielä lisää postausta näistä päänvaivaa aiheuttaneista pistorasioista. Onnistuneitakin paikkoja löydettiin, mutta kaikki ei mennyt ihan kohdilleen, tässä niistä lisää.
Keittiön saareke on "tyhjä" eli siihen ei ole rakennettu mitään kiinteää toimintoa vaan se sai jäädä tarjoilusaarekkeeksi. Sähkö siihen piti kuitenkin tulla, jotta saan piilottaa saarekkeen sisälle leivänpaahtimen taikka nostaa siihen joskus vohveliraudan. En syttynyt tasoon upotetuista pistorasioista, ne vievät tilaa alla olevasta laatikosta, katkaisevat kauniin kivitason ja ovat kalliita (etenkin kiveen leikattavan aukko). Niinpä meillä on ihan tuikitavallinen pistorasia saarekkeen keittiön puoleisella sivulla. Sivusta päin sitä ei juurikaan huomaa ja taso on säilynyt ehjänä.
Keittiön välitilan pistorasiat on asennettu kaapin alapintaan. Kaapinovi on 5 cm yli sisäkaapin, joten pistorasiat jäävät oven alareunan taakse piiloon. Toimii, mutta monitoimikoneen johto laitetaan paikalleen vasta kun leivotaan, jottei ruma musta johto roiku koko ajan valkoista lasia vasten. Olisikohan paras paikka pistorasioille ollut kuitenkin välitilan alhaalla, tason rajassa? Tosin silloin välitilan lasiin olisi joutunut leikkaamaan aukon...
Olohuoneeseen laitoimme seinäpistorasian kytkimen taakse, jolloin siihen liitetty pöytävalaisin sammuu ilman kaapin taakse kyykkimistä.
Yläkerran aulaan oli tarkoitus laittaa lattiaan saakka olevat Muuramen Mup-kaapit, ja niiden päälle televisio. Pistorasiat laitettiin huoneen nurkkaan pystyyn (ei siis vaakaan kuten yleensä), jotta kaapit saa laitettua ihan seinää vasten eikä kaappien tarvitse olla seinästä irti johtojen takia. No, kaapit pääsivätkin muualle, joten nyt nämä pystyssä olevat pistorasiat näyttävät vähän hölmöiltä... Kaikkea ei voi etukäteen tietää.
Kaappien sisälle sijoitetut pistorasiat ovat osoittautuneet toimiviksi. Eteisen kaapissa piileksii tulostin. Vessassa sähköhammasharjat. Keittiössä on varaus kahvinkeittimelle. Ja keittiösaarekkeen laatikossa asuu leivänpaahdin, joka toimii muuten mainiosti laatikon sisällä piilottaen ruman laitteen, mutta myös miljoonat ärsyttävät leivänmurut (jotka voi aina kun muistaa näppärästi imuroida).
Ulkopistorasiat olisivat voineet harmaiden seinien kohdalla olla tietysti mustat, mutta voihan nämä spraymaalata seinän sävyllä. Sitten joskus, muun tuhannen homman jälkeen (jolloin asia ei ehkä enää vaivaakaan).
Ja portaikkoon, lattian rajaan, kaipaan pistorasiaa. Ikkunaan olisi voinut laittaa jonkun kauniin valaisimen tai joulutähden.
Muiden pistorasioiden paikoista en osaa vielä iloita tai harmistua, sillä sisustus on vielä kesken enkä tiedä mikä sähköpaikka on kohdallaan tai mikä puuttuu.
Ai niin, yhdestä pistorasiatraditiosta me luovuimme. Tarina menee näin: Sähkösuunnitelmassa pistorasia oli laitettu aina oven suuhun suoraan valokatkaisimen alle. Me emme keksineet ainuttakaan sähkölaitetta jota käytettäisiin tässä kulkuaukon kohdalla. Kysyimme sähkösuunnittelijaltamme asiaa, ja hän totesi raksamiestyyliin: "Siihen on aina laitettu pistorasia". Syy siis perinne, mutta ehkä myös sähkötyön helppous, onhan yläpuolella valokatkaisimen johdotkin. Me emme jatkaneet tätä perinnettä, vaan poistimme nämä ovensuun pistorasiat emmekä ole niitä kaivanneet.
Huh, mikä maratonpostaus, toivottavasti jaksoit lukea ja ennen kaikkea sait vinkkejä omaan pistorasiakaaokseen:).
t hanna
Keittiön saareke on "tyhjä" eli siihen ei ole rakennettu mitään kiinteää toimintoa vaan se sai jäädä tarjoilusaarekkeeksi. Sähkö siihen piti kuitenkin tulla, jotta saan piilottaa saarekkeen sisälle leivänpaahtimen taikka nostaa siihen joskus vohveliraudan. En syttynyt tasoon upotetuista pistorasioista, ne vievät tilaa alla olevasta laatikosta, katkaisevat kauniin kivitason ja ovat kalliita (etenkin kiveen leikattavan aukko). Niinpä meillä on ihan tuikitavallinen pistorasia saarekkeen keittiön puoleisella sivulla. Sivusta päin sitä ei juurikaan huomaa ja taso on säilynyt ehjänä.
Keittiön välitilan pistorasiat on asennettu kaapin alapintaan. Kaapinovi on 5 cm yli sisäkaapin, joten pistorasiat jäävät oven alareunan taakse piiloon. Toimii, mutta monitoimikoneen johto laitetaan paikalleen vasta kun leivotaan, jottei ruma musta johto roiku koko ajan valkoista lasia vasten. Olisikohan paras paikka pistorasioille ollut kuitenkin välitilan alhaalla, tason rajassa? Tosin silloin välitilan lasiin olisi joutunut leikkaamaan aukon...
Olohuoneeseen laitoimme seinäpistorasian kytkimen taakse, jolloin siihen liitetty pöytävalaisin sammuu ilman kaapin taakse kyykkimistä.
Yläkerran aulaan oli tarkoitus laittaa lattiaan saakka olevat Muuramen Mup-kaapit, ja niiden päälle televisio. Pistorasiat laitettiin huoneen nurkkaan pystyyn (ei siis vaakaan kuten yleensä), jotta kaapit saa laitettua ihan seinää vasten eikä kaappien tarvitse olla seinästä irti johtojen takia. No, kaapit pääsivätkin muualle, joten nyt nämä pystyssä olevat pistorasiat näyttävät vähän hölmöiltä... Kaikkea ei voi etukäteen tietää.
Kaappien sisälle sijoitetut pistorasiat ovat osoittautuneet toimiviksi. Eteisen kaapissa piileksii tulostin. Vessassa sähköhammasharjat. Keittiössä on varaus kahvinkeittimelle. Ja keittiösaarekkeen laatikossa asuu leivänpaahdin, joka toimii muuten mainiosti laatikon sisällä piilottaen ruman laitteen, mutta myös miljoonat ärsyttävät leivänmurut (jotka voi aina kun muistaa näppärästi imuroida).
Ulkopistorasiat olisivat voineet harmaiden seinien kohdalla olla tietysti mustat, mutta voihan nämä spraymaalata seinän sävyllä. Sitten joskus, muun tuhannen homman jälkeen (jolloin asia ei ehkä enää vaivaakaan).
Ja portaikkoon, lattian rajaan, kaipaan pistorasiaa. Ikkunaan olisi voinut laittaa jonkun kauniin valaisimen tai joulutähden.
Muiden pistorasioiden paikoista en osaa vielä iloita tai harmistua, sillä sisustus on vielä kesken enkä tiedä mikä sähköpaikka on kohdallaan tai mikä puuttuu.
Ai niin, yhdestä pistorasiatraditiosta me luovuimme. Tarina menee näin: Sähkösuunnitelmassa pistorasia oli laitettu aina oven suuhun suoraan valokatkaisimen alle. Me emme keksineet ainuttakaan sähkölaitetta jota käytettäisiin tässä kulkuaukon kohdalla. Kysyimme sähkösuunnittelijaltamme asiaa, ja hän totesi raksamiestyyliin: "Siihen on aina laitettu pistorasia". Syy siis perinne, mutta ehkä myös sähkötyön helppous, onhan yläpuolella valokatkaisimen johdotkin. Me emme jatkaneet tätä perinnettä, vaan poistimme nämä ovensuun pistorasiat emmekä ole niitä kaivanneet.
Huh, mikä maratonpostaus, toivottavasti jaksoit lukea ja ennen kaikkea sait vinkkejä omaan pistorasiakaaokseen:).
t hanna
maanantai 12. elokuuta 2013
Hus, kärpäset
Meillä surisee paljon kärpäsiä, ainakin kattoterassilla. Tosin lasikattoon lennettyään ne eivät osaa lentää enää alaspäin, vaan pörräävät katossa niin kauan, että kuukahtavat. Keittiön kärpäsiin taas tehoaa tämä Alessin ase, jonka olemme vuosia sitten saaneet ystäviltä.
Kun lätkän laittaa valoa vasten, huomaa paremmin, että lätkän pisteet muodostavat kasvokuvan. Hups.
Omistatteko te kärpäslätkää?
t hanna
Kun lätkän laittaa valoa vasten, huomaa paremmin, että lätkän pisteet muodostavat kasvokuvan. Hups.
Omistatteko te kärpäslätkää?
t hanna
sunnuntai 11. elokuuta 2013
Raksavinkki: lattiapistorasia
Palataanpa pitkästä aikaa raksaprojektiin... Jossa eniten mietityttänyt asia olivat sähkötyöt ja varsinkin pistorasiat, niiden määrä ja paikka.
Olohuoneeseen laitoimme lattiapistorasian, ja se sijoitus kannatti. Iloitsen niin tästä olohuoneen sohvan alla piileskelevästä upotetusta lattiapistorasiasta. Meidän sohva on keskellä olohuonekeittiötilaa ja halusin sohvan lähelle jonkun tunnelmavalaisimen. Ilman lattiapistorasiaa kompastelisimme lattian poikki menevään johtoon.
Pistorasian paikka piti tietää lattianvaluvaiheessa eli aivan alkumetreillä. Ja pelkäsin koko projektin ajan, että olen laskenut sen sijoituskoordinaatit väärin eikä se peitykään sohvan alle. Mutta onneksi laskutaitoni ei pettänyt tässä (monessa muussa kylläkin).
P.S. Lisää pistorasiavinkkejä tulossa...
Olohuoneeseen laitoimme lattiapistorasian, ja se sijoitus kannatti. Iloitsen niin tästä olohuoneen sohvan alla piileskelevästä upotetusta lattiapistorasiasta. Meidän sohva on keskellä olohuonekeittiötilaa ja halusin sohvan lähelle jonkun tunnelmavalaisimen. Ilman lattiapistorasiaa kompastelisimme lattian poikki menevään johtoon.
Pistorasian paikka piti tietää lattianvaluvaiheessa eli aivan alkumetreillä. Ja pelkäsin koko projektin ajan, että olen laskenut sen sijoituskoordinaatit väärin eikä se peitykään sohvan alle. Mutta onneksi laskutaitoni ei pettänyt tässä (monessa muussa kylläkin).
Käytäntö on osoittanut pistorasian tarpeelliseksi myös tietokoneelleni, jolla on niin heikko akku ettei se toimi ilman jatkuvaa töpselin päässä olemista. Niinpä saan bloggailla rauhassa kotisohvalla, ja piilottaa läppärin näppärästi sohvan alle. Ja virtaa riittää:).
t hanna
lauantai 10. elokuuta 2013
Pulled pork, nam
Meidän kesän suosikkiruoka oli pulled pork eli revitty possu, jota tein Glorian ruoka ja viini -lehden ohjeella. Tätä slow foodia kannattaa tehdä saman tien kaksi annosta, sillä tämä on hyvää. Liha tarjotaan leivän välissä, minä paiston valmista ciapatta-leipää ja sujautin vielä väliin marinoitua punasipulia ja kaalisalaattia.
Tämän iltaisissa katujuhlissa meidän perheen nyyttäritarjottava on, mitäpä muuta kuin tätä pulled porkia.
t hanna
P.S. Tässä ohje, itsellekin muistiin, ja jos teitäkin kiinnostaa kokeilla tätä perinteistä amerikanherkkua.
Pulled pork
800g kasleria
1 rkl savustettua paprikajauhetta
1 rkl suolaa
1 ½ rkl muscavadosokeria
Hiero mausteet lihaan ja paista lihaa 100 asteisessa uunissa niin kauan, että sisälämpötila on 90 astetta (n. 8 tuntia). Revi jäähtynyt liha pitkittäissuuntaisesti, rasva kohdat poisottaen.
Maustekastike
2 dl paistolientä
2 dl inkivääriolutta
½ dl valkoviinietikkaa
½ dl muscavadosokeria
Keittele vähintään ½ tuntia. Kaada revityn lihan päälle.
Tulinen tomaattikastike
1 solovalkosipuli
1 rkl ruokaöljyä
500 g paseerattua tomaattia
½ dl valkoviinietikkaa
½ dl ruokosokeria
1 rkl Worcestershire-kastiketta
½ tl chilihiutaleita
½ tl suolaa
2 dl vettä
Kuulota sipuli öljyssä. Lisää muut ainekset ja keitä vähintään 30 min. Tarjoa lihan kanssa.
Tämän iltaisissa katujuhlissa meidän perheen nyyttäritarjottava on, mitäpä muuta kuin tätä pulled porkia.
t hanna
P.S. Tässä ohje, itsellekin muistiin, ja jos teitäkin kiinnostaa kokeilla tätä perinteistä amerikanherkkua.
Pulled pork
800g kasleria
1 rkl savustettua paprikajauhetta
1 rkl suolaa
1 ½ rkl muscavadosokeria
Hiero mausteet lihaan ja paista lihaa 100 asteisessa uunissa niin kauan, että sisälämpötila on 90 astetta (n. 8 tuntia). Revi jäähtynyt liha pitkittäissuuntaisesti, rasva kohdat poisottaen.
Maustekastike
2 dl paistolientä
2 dl inkivääriolutta
½ dl valkoviinietikkaa
½ dl muscavadosokeria
Keittele vähintään ½ tuntia. Kaada revityn lihan päälle.
Tulinen tomaattikastike
1 solovalkosipuli
1 rkl ruokaöljyä
500 g paseerattua tomaattia
½ dl valkoviinietikkaa
½ dl ruokosokeria
1 rkl Worcestershire-kastiketta
½ tl chilihiutaleita
½ tl suolaa
2 dl vettä
Kuulota sipuli öljyssä. Lisää muut ainekset ja keitä vähintään 30 min. Tarjoa lihan kanssa.
perjantai 9. elokuuta 2013
Kesähattuja seinällä
Olkihatut kuuluvat kesään, jos eivät päähän, niin seinälle koristeeksi. Keräsin kesän aikana kirppiksiltä erilaisia olkihattuja ja naulasin ne kattoterassin seinälle tuomaan kesähuvilafiilistä. Ja ettei menisi liian tylsäksi, yksi rikkoo hattuympyrän, nimittäin vanha koivunoksista sidottu krassi.
Toivottavasti vielä on kesää jäljellä, ainakin huomisen, sillä meidän kotikatu viettää kesäjuhlia. Kaikki kadun asukkaat kantavat puutarhapöydät ja grillit kadulle. Yhteisen syömisen lisäksi lapsille järjestetään olympialaiset.
t hanna
Toivottavasti vielä on kesää jäljellä, ainakin huomisen, sillä meidän kotikatu viettää kesäjuhlia. Kaikki kadun asukkaat kantavat puutarhapöydät ja grillit kadulle. Yhteisen syömisen lisäksi lapsille järjestetään olympialaiset.
t hanna
keskiviikko 7. elokuuta 2013
Muoti- ja sisustuskirppis Oulun torilla 25.8.
Viime vuotiseen tapaan oululaiset bloggaajat järjestävät Muoti- ja sisustuskirppiksen Oulun torilla sunnuntaina 25.8. alkaen klo 9.
Myyjiksi voi ilmoittautua kuka vaan, olkaa yhteydessä ihanaiseen Luumuttareen.
Minäkin kerään omat tarpeettomat aarteeni kirppispöydälle, joten nähdään torilla!
t hanna
Myyjiksi voi ilmoittautua kuka vaan, olkaa yhteydessä ihanaiseen Luumuttareen.
Minäkin kerään omat tarpeettomat aarteeni kirppispöydälle, joten nähdään torilla!
t hanna
maanantai 5. elokuuta 2013
Luonnonkukkia
Olen innostunut tänä kesänä poimimaan luonnosta kukkia sisälle (täällä myös yksi kimppu). Eikä pelkäämiäni ötököitä ole näkynyt ja kukatkin ovat säilyineet ihmeen pitkään sisäilmassa.
Helppoa piristystä ja vielähän tuolla ulkona kasvaa monenlaista kukkaa. Oletteko te innostuneet luonnonkukista?
t hanna
sunnuntai 4. elokuuta 2013
Meidän kesä 2013
Meidän kesäloma alkoi perinteisellä karavaanarireissulla eli isovanhempien asuntoautolla. Jota pojat rakastavat, ja kyllä mekin. Autolla matkaaminen ei ole läheskään niin raskasta kun voi samalla napata evästä jääkaapista taikka pelata vaikka lautapelejä. Ja täältä pohjolasta kun lähtee reissuun kilometrejä riittää...
Pysähdyimme mm. Hämeen linnassa, joka oli hieno paikka. Vaikka kamerasta loppuikin juuri akku. Saimme hienon ja informatiivisen opastuksen ja opimme paljon entisaikojen ritarien elämästä. Ja pojat tykkäsivät. Päätimme tutustua joka kesä johonkin linnaan.
Matkalla pysähdyimme myös Powerparkkiin, jossa on mainio leirintäalue (tosin toista vuotta peräkkäin lämmin vesi loppui illalla, harmistus). Mutta huvipuisto on kiva myös pienemmille lapsille ja jonoja on vain nimeksi tai ei ollenkaan. Karavaanarialue (myös hotelli ja mökkimajoitus) ovat aivan huvipuiston kyljessä kiinni, joten huvipuistoon voi vain kävellä yöpaikasta. Tämä on sopivasti meidän etelän reitin välietappi, joten taidamme ottaa tämän perinteeksi.
Tampereella ja Järvenpäässä saimme yöpyä ystävien pihalla, suurkiitos. Piipahdimme Pispalan tornissa, ja söimme siellä ihanat munkit, ja polskimme Tuusulanjärvessä.
Saimme nauttia monista vieraista kotona, superkivaa! Terassilla syötiin arjen lounaat ja pitkät illalliset.
Välillä piipahdimme myös papan mökillä pohjoisessa.
Kertokaa miten teidän kesä meni? Uusia tahi vanhoja suosikkipaikkoja, -makuja, -elämyksiä tai -kokemuksia?
t hanna
Pysähdyimme mm. Hämeen linnassa, joka oli hieno paikka. Vaikka kamerasta loppuikin juuri akku. Saimme hienon ja informatiivisen opastuksen ja opimme paljon entisaikojen ritarien elämästä. Ja pojat tykkäsivät. Päätimme tutustua joka kesä johonkin linnaan.
Matkalla pysähdyimme myös Powerparkkiin, jossa on mainio leirintäalue (tosin toista vuotta peräkkäin lämmin vesi loppui illalla, harmistus). Mutta huvipuisto on kiva myös pienemmille lapsille ja jonoja on vain nimeksi tai ei ollenkaan. Karavaanarialue (myös hotelli ja mökkimajoitus) ovat aivan huvipuiston kyljessä kiinni, joten huvipuistoon voi vain kävellä yöpaikasta. Tämä on sopivasti meidän etelän reitin välietappi, joten taidamme ottaa tämän perinteeksi.
Tampereella ja Järvenpäässä saimme yöpyä ystävien pihalla, suurkiitos. Piipahdimme Pispalan tornissa, ja söimme siellä ihanat munkit, ja polskimme Tuusulanjärvessä.
Saimme nauttia monista vieraista kotona, superkivaa! Terassilla syötiin arjen lounaat ja pitkät illalliset.
Välillä piipahdimme myös papan mökillä pohjoisessa.
Lämmintä riitti, mutta melkoisen viileitäkin päiviä oli. Hellejuomien lisäksi keittelimme kylmimpinä päivänä lämmintä kaakaota sekä nautittimme Lidlin rapeista ja ihanista croissanteista (tämän kesän ehdoton Lidl-suosikki, muitakin saman kaupan ihanuuksia riittää).
Kertokaa miten teidän kesä meni? Uusia tahi vanhoja suosikkipaikkoja, -makuja, -elämyksiä tai -kokemuksia?
t hanna
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)